Kokoelma: Alvar Aalto
Alvar Aalto (Kuortane, 3. helmikuuta 1898 - Helsingi, 11. toukokuuta 1976) oli yksi vaikutusvaltaisimmista 1900 -luvun arkkitehdista ja suunnittelijoista. Saatuaan arkkitehtuurin tutkinnon Helsingin tekniikkainstituutista vuonna 1921, Aalto avasi ensimmäisen toimistonsa Jyväskylän kaupungissa. Vaikka hänen varhaiset teoksensa seurasivat pohjoismaisen klassismin kaanoneja, hän löysi uuden kansainvälisen tyylin eurooppalaisten matkojen sarjasta 1920-30-luvulla vaimonsa ja kollegansa Aino Marsion kanssa. Siitä lähtien Aalto tarttui moderniin liikkeeseen ja siitä tuli aktiivinen CIAM: n jäsen (Congrès Internationaux d'arkkitehtuuri moderne). Koko uransa ajan hän pystyi tuomaan innovaatiota liikkeeseen yhdistämällä puhtaasti toiminnalliset ratkaisut orgaanisiin muotoihin ja luonnonmateriaaleihin, mikä on täydellinen ottelu hänen pohjoismaiseen herkkyyteensä.
Vuonna 1936 hän suunnitteli maljakon Karhula-Ittala-lasitehtaan järjestämälle kilpailulle, joka esiteltiin seuraavana vuonna Pariisin kansainvälisessä näyttelyssä ja jota sitten käytettiin Savoy-hotellin sisustamiseen Helsingissä. Nykyään puhallettu lasimaljakko, jonka muoto on inspiroinut Eskimo -naisten nahkahousut, on kuuluisa kaikkialla maailmassa. Aalto omistaa saman hoidon, jonka hän hoiti rakennusten suunnittelussa - jolle on ominaista voimakas estetiikka, joka liittyy toimintaan jatkuvassa vuoropuhelussa ympäröivän kontekstin kanssa - sisätilojen suunnitteluun. Hän aloitti huonekalujen luomisen arkkitehtonisen ajattelunsa luonnollisena jatkoksi, joka suunnitteli ensimmäiset modernit huonekalut Paimio Sanatoriumille vuonna 1932.
Vuonna 1935 hän perusti Artekin markkinoimaan huonekaluja, valaistusta ja tekstiilejä, jotka hän suunnitteli vaimonsa kanssa. Artek -huonekalujen tehtävänä oli parantaa kotielämää käytännöllisyyden ja estetiikan avulla yhdistettynä massatuotannon optimointiin. Tähän päivään mennessä Aalton mallit ovat Artek -kokoelmien ydin. Alvar Aalto sai maat Suomen ulkopuolelta, ensin sisustussuunnittelijana ja myöhemmin arkkitehtina. 1950-luvulta lähtien hänen arkkitehtoninen käytäntö keskittyi julkisiin rakennusprojekteihin, mukaan lukien Säynätsalon kaupungintalo (1948-1952), Jyväsylän (1951-1957) koulutusinstituutti ja Helsingin kulttuurihuoneen (1952-1956). Hän tuotti myös kaupunkisuunnittelututkimuksia, kuten Seinäjokin ja Rovaniemin tutkimukset.
